sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Matrix ja MIB

"Matrix"

Lauantai tuli vietettyä studion uumenissa Hannun, Pasin, Jossun, Sofian ja Annikan kanssa. Kuvasettejä tuli ammuskeltua yhteensä seitsemän, joten tuntumaa uuteen kameraan tuli heti kerralla kunnon annos. Päivä piti sisällään vähän pinup kuvauksia ja muutamat leffashootit, josta tässä postauksessa kaksi esillä, paljon huonoja juttuja, naurua, liikaa kahvia, energiajuomaa sekä herkkuja, uusia valaisukokeiluja, ideointia ja yleistä hengailua. Olen vieläkin ihan poikki ja huomenna pitäisi palata taas arkeen. Mutta ei se mitään, väsymys kuuluu asiaan ja on ehdottomasti kohtuullinen hinta moisesta hauskanpidosta. Illalla käytiin vielä tsekkaamassa ihanan Lucky Helln esitys Amarillossa, joten minulla todellakin oli karkkipäivä.

Ja sitten näihin kyseisiin kuviin. Ihan "kuvausurani" alusta lähtien olen "unelmoinut" vastaavien leffakuvien ottamisesta. Nyt aika tuntui kypsältä näihin ja Pasin innoittamana lähdettiinkin toteuttamaan pari kehitteillä ollutta ideaa. Sekä Matrix, että MIB kuuluvat leffasuosikkeihini. Muistan edelleen sen, kun näin Matrixin ensimmäisen kerran. Olin aivan myyty. Tarina upposi minuun kuin veitsi lämpimään voihin. Oli siis aivan ilmiselvää, että innostun tästä ideasta. Lisäksi molemmat näistä ovat sellaisia elokuvia, joista sai tehtyä hyvin, hyvin pienellä vaivalla kuvat niin, ettei jää epäselväksi mistä idea on lähtöisin. Pasi teki miehen työn kameran edessä, eikä näiden ottamiseen kovin montaa ruutua tarvittu.

Kiitos koko porukalle virkistävästä, luovasta ja hillittömän hauskasta viikonlopusta. Tulossa on vielä lisää kuvia (facebooksivuillani on jo esillä pari kuvaa Annikasta. Sivuille pääsette klikkaamalla TÄSTÄ.). Sofia nappaili myös bts kuvia, jotka laittelen blogiin lähiaikoina.

Stay tuned.

"MIB"

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Rakkaudesta luovuuteen

"Photoshoot"

"Mistä sä saat noita ideoita?"

Siinäpä kysymys jonka olen kuullut verrattain usein. Sekä hyvässä, että siinä pahassa myös. No ne ideat tulevat minun päästäni. Kiltit aivoni muokkaavat yhdessä mielikuvituksen ja ympäristön ärsykkeiden kanssa minulle enemmän tai vähemmän mukavia kuvia päähän, joista osan oksennan sitten valokuvina ulkoiseen maailmaan. Osa taas jää minun pääni sisälle joko pelkästään minun omaan käyttööni tai sitten muhimaan ja kehittymään myöhempää käyttöä varten.

Minusta on yhtäaikaa ihanaa ja kamalaa omata hyvä ja vilkas mielikuvitus. Parhaimmillaan se antaa minulle loistavia ideoita kuvia (ja muutakin) varten, jopa siinä määrin etten malttaisi millään odottaa että pääsen ne ideat toteuttamaan, mutta pahimmillaan se turhauttaa minut täysin. Nämä on kai niitä luovuuden kirouksi.

Mitä luovuus oikeastaan on? Minun näkemykseni mukaan luovuus on ennenkaikkea rohkeutta. Miksi? Siksi, että vaatii rohkeutta antaa mielelleen täyden vapauden ja uskaltaa hypätä sen virran mukaan, saati sitten toteuttaa ne visiot käytännössä. Luovuus on myös oppimista, sekä kyltymätöntä halua siihen. Muistan elävästi ajan (josta nyt ei muutenkaan ole kovin kauaa) jolloin aloittelin vasta ihmisten kuvaamista hieman vakavammin. Silloin pääni tuntui niin kovin tyhjältä. Yritin ja yritin keksiä ideoita ideoiden perään, kun todellisuudessa en uskaltanut antaa itselleni ja mielikuvitukselleni vapautta. En luottanut itseeni.

Vuosien varrella ja itseasiassa jokaisen kuvauksen myötä "luovuusprosessini" on kasvanut ja kehittynyt. Minusta tulee koko ajan itsevarmempi ja rohkeampi. On suorastaan hassua ajatella, että olen joskus jännittänyt suuresti kokeilla asioita joita en ole ennen tehnyt, kun nykyään sellaiset "I have no idea what I'm doing" -hetket ovat ihan arkipäiväisiä. Viimeksi ylläolevan kuvan kanssa oli heti alusta asti tällainen ajatus. Minulla ei ollut aloittaessani hajuakaan miten tuon visioni kuvasta henkiin photarissa. Siitä huolimatta syöksyimme Hannun kanssa studiolle räpsäisemään pohjakuva (kiitos Hannu!) ja siitä sitten koneen ääreen päänahkaa raapimaan. Voin rehellisesti tunnustaa nauttineeni joka hetkestä pulmaa ratkoessani.

Luovuus vaatii myös oikeanlaisen ympäristön, sekä myöskin oikeanlaista seuraa. Kukaan meistä ei ole mitään yksin. Ollaksemme luovia, tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka inspiroivat ja kannustavat meitä. Jos kukaan ei usko meihin, menetämme ajan kanssa rohkeutemme olla luovia. Vaikka itse olenkin ihminen, joka välillä vetäytyy kuoreensa pohtimaan maailmaa ihan vain itsekseen, myönnän tarvitsevani luovuutta lietsovaa seuraa. Olen onnekas koska olen saanut ympärilleni tällaisia upeita ihmisiä jotka pelkällä olemassaolollaan auttavat minua eteenpäin tällä viitoittamattomalla ja jännittävällä tiellä, nostavat ylös kun kaadun, sekä kevyesti tönäisevät tarvittaessa oikeaan suuntaan kun epäröin. Kiitos että olette olemassa. Rakastan teitä ja olen teille paljosta velkaa.

Luovuudella on toki myös hintansa. Minun tapauksessani sen verran suuri hinta, että syön todennäköisesti käpyjä vuoden loppuun asti. Onneksi luovuudesta nauttivana ihmisenä olen siihen mennessä kehittänyt (toivottavasti) lukemattomia loistavia käpyreseptejä (käpysosekeittoa, käpykäristystä, käpypataa, käpyjä kermakastikkeessa, käpyhyytelöä, uusnikäpyjä havunneilasilla...). Uusi kamera tuli siis hankittua luovien ajatusten purkamista varten. Lauman jatkoksi liittyi Canon EOS 5D Mark II, kavereiden kesken "Makke". Eilen sen sain kätösiini ja nyt ollaankin toistaiseksi vain tuijotettu toisiamme ja vähän tutustuttu. Ensimmäiset ruudut pitäisi uskaltaa ottaa ihan piakkoin. Tästä alkaa uusi, jännittävä matka, joka sisältää toivonmukaan paljon luovia ja hauskoja hetkiä. Uskon, että tulemme Makken kanssa erinomaisesti toimeen. Taidan olla jo vähän rakastunut...

Ylläolevan kuvan otti Hannu ja ideoinnin ja käsittelyn hoidin itse. Kiitokset vielä Hannulle! (HUOM! blogilinkissä K-18 varoitus)

Loppuun vielä pakollinen kuva uudesta perheenjäsenestä. Yleensä en mainostele kauheasti mitään blogissani, mutta nyt on pakko kehaista Cyberphotosta saamaani palvelua. En rehellisesti sanoen muista, että olisin koskaan aikaisemmin törmännyt noin ystävälliseen ja tehokkaaseen asiakaspalveluun. Eikä pidä myös unohtaa, että paketissa oli jälleen kylkiäisenä suklaata, mikä on aina iso plussa.

"Makke" <3

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Pelosta



"Sun ei tarvii mörköjäsi multa peitelllä
mullakin on niitä, ne voi leikkii keskenään
Sun ei tarvii miettii koko loppuelämää
se on liian pitkä aika olla yksinään"

Eilen illalla maatessani sängyssäni ja tuijotellessani kattoa, mietin pelkoa. Sinänsä absurdi aihe siihen hetkeen, koska mennyt päivä oli ollut täysin vailla ainoatakaan epäilyksen hetkeä ja sisälsi myös täydellisen turvallisuuden ja onnellisuuden hetken jossa oli kaikki kohdallaan. 

Pysähdyin kuitenkin miettimään pelkoa ja sen olemusta. Sitä, mitä olisi jäänyt tekemättä jos olisin antanut peloilleni vallan. Minun maailmani on täynnä pelkoja. Pelkään lintuja, menettämistä, hylätyksi tulemista, kovia ääniä, ihmisiä, tungosta jne jne. Tiedän, miltä tuntuu pelätä mennä nukkumaan kun ei ole varma, herääkö aamulla. Usein olen pelännyt myös itseäni. Pelko on minulle tuttu elementti. Eräs läheiseni sanoi minulle, että näytin ennen siltä kuin olisin koko ajan kauhuissani tai huolissani jostain. Niin minä varmasti olinkin.

Pelko on usein suora este onnellisuudelle. Se estää meitä tekemästä asioita mistä oikeasti pitäisimme ja mitä oikeasti haluaisimme tehdä. Se saattaa jopa estää meitä olemasta sitä mitä todella sisimmässämme olemme. Jos pelot hallitsevat meitä, menetämme toimintakykymme. Pelko luo meille tarpeetonta stressiä ja tekee meidät lopulta sairaaksi. Se myös tappaa elämänilon ja luovuuden.


Minun taktiikkani pelkojeni kanssa elämiseen ja niistä selviämiseen on ollut (ja on) hyvin yksinkertainen. Pienille ja täysin naurettaville möröntapaisille ajatuksille sanon vain tiukasti "ei" ja yksinkertaisesti kieltäydyn päästämästä niitä pääni sisään. Jos tämä taktiikka ei toimi, analysoin tilanteen. Onko pelon aihe todellinen? Onko siitä minulle oikeasti uhkaa? Mitä voin tehdä asialle? Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Yleensä jo toisen kysymyksen kohdalla olen ehtinyt rauhoittua. Hätätapausten varalle minulla on myös oma "pelon- ja huolenhallintayksikkö" kotona. Sen nimi on Killi. Olen ottanut tavaksi miettiä aina mitä kissa ajattelisi murheestani, huolestani tai pelostani. Joskus jopa kysyn siltä. Arvatkaa mitä? Jos asia ei koske sen ruokaa, sitä ei kiinnosta. Ehkä siis minullakaan ei ole hätää.

Niin. Jotta voi tulla onnellisemmaksi, on pelättävä vähemmän. Se ei ole aina niin helppoa, mutta se on mahdollista. Minä haluan päästä eroon kaikista typeristä ja turhista peloistani ja elää sellaista elämää kuin tahdon murehtimatta turhia, kuten vaikkapa joka viikko saapuvaa maanantaita. Ennen pelkäsin sitäkin. Murehdin yöni läpi ja aloitin viikkoni lopenuupuneena. Uskomatonta kyllä, olen oppinut nauttimaan maanantaista, sillä kun se on ohi, on ihan oikeasti pian jo viikonloppu. (Naurettava ajatusmalli, mutta toimii minulle kuin tauti.) Loppukevennykseksi kuva minusta meikittömässä maanantaiduunilookissa. Minulla on ilmiselvästi ollut tänään liian kivaa luuriini lataamieni uusien ohjelmien kanssa. Tätä se kamerattomuus teettää. (pahoittelen)

Maanantai minä

torstai 14. maaliskuuta 2013

R.I.P. Canon EOS 400D

Kaverikuva pikku-Caanonin kanssa

Kuten kaikki muutkin kauniit tarinat, minun ja pikku-Caanonini yhteinen taru loppui tänään. Uskollisen kamerani suljin räpsähti viimeisen kerran maneesissa. Asiaan kuuluvasti viimeiset kuvat ovat Ponista.

Näin eron hetkellä on hyvä miettiä menneitä. Kuuteen yhteiseen vuoteen on mahtunut paljon. Ilman tuota pientä kameraa olisi monet hyvät hetket jäänyt kokematta, sekä monet upeat ihmiset tapaamatta.  En usko, että olisin edes samanlainen ihminen mitä olen nyt, jos en olisi ostanut tuota kameraa.

Pikku-Caanoni on kulkenut kanssani suunnilleen kaikkialla kaikki nämä vuodet. Se on suojellut minua lintutalossa Melbournen eläintarhassa, olen jäädyttänyt sormeni sen ympärille useita kertoja hevosia kuvatessani, sekä saanut vaatteeni likaiseksi rymyttyäni nenä lintassa kamera naaman edessä milloin missäkin ojassa tai ryteikössä. Olen ensimmäistä kertaa vuosikausiin tilanteessa, jossa minulla ei enää ole kameraa. Mitä nyt teen? Minusta tuntuu, niin hassulta kun se kuulostaakin, siltä, että minun perheenjäseneni olisi poissa.

Kiitos Pikku-Caanon, kiitos kaikesta. <3

Loppuun vielä pari yhteiskuvaa vuosien varrelta.













sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lueskeltavaa

Olen huomannut, että viimeaikoina bloggaajat ovat tehneer verrattain paljon postauksia lempiblogeistaan. Monkey see monkey do. Niin teen nyt minäkin, sillä luen monia blogeja joista itseasiassa kaikki ovat tavalla tai toisella lukemisen arvoisia. Tähän postaukseen heitän kuitenkin linkkivinkkejä niistä blogeista, joiden postaukset luen heti niiden ilmestytty (enkä siirrä esimerkiksi "luen sitten illalla" kategoriaan) ja joiden lukemisen keskeyttävä taho saa kovin pahaa silmää minun suunnastani.

Lueskelen myöskin hyvin sekalaisia blogeja. Enimmäkseen hevosiin tai valokuvaukseen (tai molempiin) liittyviä, mutta joukkoon mahtuu monia muitakin, kuten lifestyleblogeja ja kokkailublogeja. Ehkä joku teistä lukijoistani löytää täältä uutta mielekästä lueskeltavaa.

Aloitetaanpa sitten pidemmittäpuheitta ja löpinöittä. Olen sitten maailman huonoin keksimään kirjoitusasuun sopivia syitä miksi juuri näitä blogeja luen. Koitan saada nämä myös jotenkin järkevästi kategorioitua.


Valokuvaus ja valokuvausta sivuavat blogit

Mikko Puttonen

Ei tarvinne sen enempää selitellä. Mikon blogissa on sairaan hienoja kuvia ja pidän myös hänen tavastaan kirjoittaa.


Tim Kiukas Photo

Tästäkin blogista löytyy katsomisen arvoisia kuvia, sekä hauskaakin tekstiä.


Milla Kouhia Photography

Sen lisäksi, että Milla on erittäin rakas ystäväni, minusta on aina yhtä suuri ilo katsella mitä uutta ja hienoa tämä nuori lahjakas nainen on kuvannut.


Hannu Perälä Photography (K-18 varoitus)

Studioapina Hannu ja Hannun puuhastelut kiinnostaa itseäni aina. Fettaripuolen kuvia enimmäkseen, joskus myös muutakin.


Just shoot me already (K-18 varoitus)

Edellä mainitun parempi puolisko, joka rakastaa kameran edessä olemista ja kamera rakastaa tätä naista.


Brainforce [R]evolution

Upeaakin upeampien kuvien lisäksi tästä blogista löytyy jokaisessa postauksessa mielenkiintoista luettavaa mm rentoudesta, luovuudesta, ihmismielestä jne jne. 

 

 #Whatshouldwecallweddingphotography

Tämähän ei oikeastaan ole varsinaisesti blogi, mutta yksi hauskimmista seurattavista ikinä. Jokainen valokuvaaja saa tätä lueskellessaan taatusti muutamat huutonaurukohtaukset (tai sitten minulla on vain harvinaisen omituinen huumori) 

 

Hevosblogit

Kaktun ja Futuran blogi


Minusta on kerrassaan ihanaa seurata tämän hyväntuulisen ratsukon puuhia ja kehitystä. Kaktu myöskin kirjoittaa mukavan pitkiä postauksia jotka sopivat hyvin tällaiselle lukemista rakastavalle yksilölle.


Uutta oppimassa

Tähän blogiin törmäsin sattumalta ja jäin heti koukkuun. On mielenkiintoista seurata postauksia siitä millaista hevoselämä on ulkomailla todellisessa arjessa.


Heidin nelivedot

Alunperin aloin seurata tätä blogia siksi, että kirjoittajan hevonen oli niin hieno. Nykyisin seuraan tätä suurella mielenkiinnolla myöskin tekstisisällön vuoksi.

 

Pienten ponien elämää

Nämä rakastettavat pienet ponit ovat kertakaikkiaan sulattaneet sydämen. (Olenhan ponitäti itsekin...) 


Lifestyle, muoti, ruoka, matkustus jne jne


Trough the Looking Glass

Rakastan tämän bloggarin tyyliä ja ylipäänsä tätä blogia. Ei tarvinne selittää miksi.


Mustaa pitsiä

Myöskin tämän neitosen vaatekaapin sisältö miellyttää omaa esteettistä silmääni. Samoin kirjoitukset ovat kiinnostavia. Ajatuksenjuoksu tuntuu osuvan niin usein kohdilleen itseni kanssa, ettei tätä vain voi jättää lukematta.


Converting vegetarians

Tätä blogia olen seurannut pitkään ja se on alusta asti ollut suosikkieni joukossa. Syy on hyvin yksinkertainen. Bloggaaja elää niin erilaista elämää kuin minä, että se kiehtoo jo väkisinkin. Matkakertomusten, oli ne sitten Helsingin Kalliosta tai jostain päin Aasiaa, lukeminen tästä blogista on vähän sama kuin lukisi jännittävää kirjaa. Suosittelen erityisesti kaikille sellaisille joita kiehtoo erilaiset kulttuurit (etenkin Aasia), opiskelu ulkomailla ja reppureissaaminen.


Mau!kas ruokablogi

Jos en keksi mitä söisin tai minun tekee mieli leipoa jotain hyvää, klikkaan itseni välittömästi tälle sivustolle.


Käsi joka kameraa heiluttaa

Viimeisimpänä, muttei missäännimessä vähäisimpänä hyvän ystäväni Sonjan videoblogi joka on todellakin tutustumisenarvoinen etenkin niille joita videoiden teko kiinnostaa.


Siinä nyt alkuun muutamia blogeja. Löysittekö uutta luettavaa? Monta hyvää blogia jäi tästä postauksesta pois, mutta jos olisin kaikki laittanut tähän joista hurjan paljon tykkää, olisi tästä postauksesta tullut kilometrin mittainen. Lisää taas joskus toiste.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Minäkuva

Allekirjoittanut ja karvainen terapeuttini "Poni". © Vera M

Kevättä pukkaa ja kevätahdistus koittaa nostaa sen mukana päätään. Tällä kertaa kevät koittaa lannistaa minua kevyellä itsetuntokriisillä. Tästä syystä olen ollut hieman normaalia väsyneempi ja käytännössä nukkunut kaikenaikaa. Asiaa ei auta yhtään se, että tietokoneestani on grafiikkakortti jokseenkin hajalla, joten en voi tehdä kuvia tai mitään muutakaan "terapeuttista" (kuten vaikka katsoa Housea) koneellani.

Yleensä ottaen en tuhlaa paljoakaan aikaa sen miettimiseen mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, enkä ole sortunut siihen nytkään. Se kun on kohtalaisen hyödytöntä pohdiskeltavaa ja jokaisella varmasti on ihan oma mielipiteensä johon vaikuttaminen on lähestulkoon mahdotonta. Minä olen minä ja jokainen olkoon minusta sitä mieltä kuin haluaa.

Mutta sitä minä olen miettinyt mitä itse ajattelen itsestäni. Millainen minä olen? Aika harvoin tulee oikeasti mietittyä itseään siltä kannalta. Sitä vaan ajattelee kaikkea muuta. Minulla on tapana unohtaa itseni ja keskittyä kaikkeen muuhun ja muihin ihmisiin, mutta ehkä joskus olisi ihan hyvä miettiä mitä itsestään ajattelee.

Itsetuntokriisin kourissa tulee ajateltua kaikenlaisia negatiivisia juttuja, kuten "kukaan ei pidä minusta", "en osaa mitään", "minusta ei koskaan tule mitään", "en ole tarpeeksi sitä ja tätä...". Tämähän on tietysti ihan paskapuhetta. Minulla on elämässäni ihmisiä, jotka aivan varmasti pitävät minusta. Osaan paljon asioita (kuten esimerkiksi puhdistaa tiskialtaan hajulukon, vaihtaa auton renkaat, leipoa jne.). Ja mitä minusta oikeasti pitäisi tulla? Olen onnellinen tällaisenakin.

Millaisena sitten itseni näen? No, olen kiltti, joskus liiankin. Ajattelen asioita ennen kuin päästän niitä suustani (ainakin melkein aina), usein liian pitkään. Olen päättäväinen, joka tekee minusta myös jästipään joissain asioissa. Olen taipuvainen synkkyyteen ja pidän tästä ominaisuudesta tiettyyn pisteeseen asti. Olen huolehtivainen, joka aiheuttaa minulle usein tarpeetonta stressiä etenkin tämän minun laumani kanssa. Ajattelen paljon enemmän kuin mitä minulle olisi hyväksi, mutta tykkään silti pohdiskelusta. Ulkoisesti olen omasta mielestäni lyhyt ja tavallinen. Parjaana ominaisuutenani pidän kuitenkin sitä, että jaksan yrittää yrittämisen perään, kerta toisensa jälkeen vaikka sitten päätä seinään hakaten. Kai se sitten on sinnikkyyttä.

Tarkemmin kun siis miettii, niin ehkei tässä kannata pilata hyvin alkanutta vuotta millään kriisillä. Tämä on vain ohimenevä olotila ja mahdollisesti jopa itsetutkiskelun kannalta tarpeellinen. Niin paljon on kuitenkin muuttunut, että olisi hämmästyttävää jos minäkuvassakin ei tapahtuisi jonkinlaisia muutoksia tai uudelleenjärjestelyjä.

Tällaisissa mietteissä siis mennään kohti kevättä. Pistetään nyt loppuun vielä asiaan kuuluva biisi jota olen tässä kirjoittaessanikin kuunnellut.

Niin ja hyvää naistenpäivää kaikille naisille! Muistakaa ottaa aikaa itsellennekin arjen keskellä.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Lempikuvani

200 lukijan rajapyykin ylityttyä jo jonkin aikaa sitten ja nyt jopa pysyttyä siellä tarjoilen teille toivepostauksen lempikuvistani.

Itseasiassa päätin fiksata ideaa sen verran että otan lempikuviani vähän kaempaa ja kertoilen miksi ne ovat minulle tärkeitä.

Rodchild du Manoir BEL
Tämä kuva on todennäköisesti koko "valokuvausurani" merkityksellisin kuva. Ei, en pelleile. Olen tosissani. Kuva on kuvattu silloin, kun minulla ei ollut hajuakaan siitä miten järkkäriä käytetään ja ammuskelin summassa automaattiasetuksilla. Kaikki vaan osui kohdalleen puhtaasti vahingossa.

Tästä vahingosta kuitenkin innostuin sen verran, että päätin opetella kuvaamaan oikeasti. Tämä yksi kuva siis oikeasti muutti kaiken. Taidan siis olla tuolle hevoselle melko paljosta velkaa.

Haru ja Ike

Tämä ruutu on yksi suosikeistani. Minusta on mukavaa kuvata muita kuvaajia kuvaamassa ja olosuhteisiin nähden tämä onnistui poikkeuksellisen hyvin. Päivä oli myös kaikinpuolin hauska joten siksikin kuva on jäänyt mieleeni.



Kuva ei ole ehkä laadullisesti paras mutta rakastan tätä silti. Hihkuin ihastuksesta kuin pikkulapsi kun näin miten kauniisti valo tulee kuvaan, puhumattakaan pölyhiukkasten tuomasta lisämausteesta. Tällaiset kuvat ovat ehdottomasti tämän harrastuksen huippuhetkiä. Pidin myös kovasti tästä pienestä varsasta, jonka elämä valitettavasti oli liian lyhyt.

Makedonietis
Ensimmäinen varsinainen kokeiluni mustataustaisista hevoskuvista ja se onnistui paremmin kuin osasin arvatakaan. Lisäksi rakastin tätä hienoa hevosta ihan suunnattoman paljon, joten siksikin kuva on suosikkieni joukossa.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan tykkään tästä kuvasta. Tätä oli hauska tehdä ja pääsin mukavasti yhdistelemään valokuvausta ja piirtelyä.


Tämän kuvan myötä sain niin monta ahaa -elämystä että olisi syntiä jättää tämä pois tästä postauksesta. Kuva itsessään oli ns "bloopers" kuva tatuointikuvauksen yhteydessä, mutta jostain ihmeellisestä mielenjohteesta lähdin tätä rustailemaan ja tykkään kovasti.



Ja viimeisimpinä, muttei tokikaan vähäisimpänä kuvat, joista en osaa valita kumpi on minun "suurin suosikkini". Näistä kuvista tykkään eniten kaikkien ottamieni joukosta. (Jos ei lasketa paria sellaista, mitä en ole julkaissut.)

Miljoonat kiitokset kaikille lukijoilleni, vanhoille ja uusille. Toivottavasti viihdytte mukana jatkossakin. Minulle saa ehdotella postaustoiveita muulloinkin kuin "merkkipäivinä", jos tulee mieleen jotain mistä tahtoisitte minun kirjoittavan.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Onnellisten koirien maa

Päätin talvisen lauantain ratoksi ottaa kameran mukaan pellolle ja kuvata vaihtelun vuoksi höpöhöpökuvia rakkaista risuparroistani. Näin meillä.


Riiseniralli by Sira ja Saaga

Lapsikoiralla tuo äly suorastaan loistaa olemuksesta...

Sira: "Täällä tuulee. Mennäänkö jo sisälle?"

Saagan hullulehmä imitaatio...

Sirastakin irtoaa vauhtia

Ei riemulla rajaa kun on päästää vajaa. Terkuin, Saaga

"Mitenniin haikara ei tuonut minua?!"

"Äiti! Leiki mun kaa!"

"Onks pakko jos ei taho?"

Ensin ne seisoi molemmat nätisti tossa ja yhtäkkiä lapsikoira päätti lähteä lentoon...

"Äiti älä suutu! Se oli vitsi!!!!"

mammariiseni <3

Aina yhtä tyylilleen uskollinen Sira

"Ei v... Mitä pahaa olen tehnyt että olen saanut tuollaisen lapsen..."

Pennun kuriinpalautus osa 1...


...osa 2...

... ja osa 3.

"Anteeksi äiti."

Saaga kanttaa...

...ja spurttaa.