Uskon puutetta

Siiri

Koko kuluvan vuoden minua on piinannut raastava uskon puute oikeastaan kaikkeen, myös valokuvaukseen. Halu tehdä, oppia ja kehittyä on suuri, mutta on kovin vaikeaa päästä eteenpäin jos ei usko itseensä. Siksi on hyvä välillä tehdä ihan yksinkertaisia juttuja, niitä, jotka jo tietää osaavansa edes sen verran, että tietää aloittaessaan tasan tarkkaan millainen lopputulos tulee olemaan. Sellaisen kuvaussetin toteutin tänään Siiri-koirasta ja sain taas uutta inspiraatiota koko kuvaamiseen.

Kaikenkaikkiaan minua vaivaa uskonpuute ajoittain koko elämän suhteen. Kaikki tuntuu välillä niin vaikealta ja raskaalta, että on hankalaa uskoa siihen, että asiat järjestyvät joskus. Tarvitsisin vähän lisää uskoa. Jotain vakuutusta siihen, ettei kaikki ihan oikeasti ole turhaa ja voin olla luottavainen sen suhteen, että se huominen tulee. Tiedättehän?

Silloin kun olin pieni lapsi, mummulla ja papalla oli tapana lakanoita viikatessaan pudistella lakanat yhdessä ja samalla pomppuuttaa minua sillä lakanalla. Se tunne oli sanoinkuvaamattoman ihana, vähän niinkuin lentäisi. Minun ei koskaan tarvinnut pelätä, että mummun tai papan ote lakanasta kirpoaisi ja putoaisin lattialle. Nyt aikuisena minusta tuntuu, että kaikenlaiset vastaavat tuntemukset, onni ja ilo, päättyvät vääjäämättä lattialle mätkähtämiseen. On kurjaa ymmärtää, ettei ihminen osaa lentää. Mutta pitääkö sen aina olla niin? Riittääkö se, jos vain uskoo tarpeeksi? Mistä sitä uskoa saa kun omat varastot alkavat käydä vähiin?

Tänään minuun luotiin hieman lisää uskoa, juurikin valokuvauksen saralla ja samalla sain hieman lisää uskoa ihmisten hyvyyteen. Osasin kerrankin avata suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan saaden tästä palkkioksi uusia kontakteja, jotka (toivottavasti) tulevaisuudessa auttavat minua eteenpäin tämän harrastuksen parissa. Totuus kun on se, että yksin ihminen on loppupeleissä aika voimaton, eikä samojen kaavojen pyörittäminen johda mihinkään.

Tästä on hyvä taas puskea eteenpäin kohti uusia kuvioita. Tämä joulunalusaika on minulle aina tällaista itsensä ja ns. "totuuden" etsimis aikaa. Joulu ei varsinaisesti kuulu suosikkijuhliini, vaikka tykkäänkin kauheasti antaa ihmisille pieniä lahjoja (suuriin kun ei lompakon sisältö riitä). Ehkä jonain jouluna se "joulun taika" paljastuu minullekin ja opin nauttimaan tästä ajanjaksosta. Lahjavinkin voisin tässä välissä toki antaa, jos joku vielä yrittää epätoivoisesti keksiä läheisilleen jotain pientä kivaa. Kaunis valokuva lemmikistä, lapsesta tai lahjansaajasta itsestään on varmasti mieluinen lahja. Mikäli esimerkiksi sen lemmikin tuominen studioon "salaa", kuten Siiri tuotiin tänään omistajan ollessa reissussa, ei onnistu, lahjakortti kuvaukseen ajaa taatusti asiansa ja ilostuttaa pitkään. Itse olen kerrankin ollut reipas ja hankkinut ne muutamat joululahjat, paria poikkeusta lukuunottamatta, jo valmiiksi ettei tarvitse (taas) viime hetkellä panikoida. Hyvä minä!

Marmoriratsuni

Mramor

Vaikka kaikki muu tässä maailmassa olisikin pielessä, minulla on sinut.

Ponin metsästäjä

"The Pony Hunter"

Tällaista settiä seuraa siitä, että kouluttaa itse itselleen assarin. Seura selkeästi tekee kaltaisekseen kun Fannylta alkaa päästä suusta tällaisia ideoita. En tiedä pitäisikö olla ylpeä vai huolissaan... Ehkä molempia?

Ainakin kuvaushetki oli päivääni varsinainen piristys, eikä naurua todellakaan säästelty. Olisi tietysti voinut keskittyä paremmin olennaiseen, mutta joskus pitää osata ottaa vähän rennomminkin. Pitää vain hauskaa, sillä sitähän tämän harrastuksen kuuluisikin olla.

Infoa kuvasta:

Kuva: minä
Edit: minä
Malli: Fanny
MLP customit: minä

Nakukoiria

Joyway's Unocorn Kiss ja Soltar's Queen Gloriana

Pitkästä aikaa sain raahauduttua studiolle ihan oman kameran kera. Tällä kertaa se vaati huomattavasti enemmän ponnisteluita kuin koskaan ennen. Onneksi yhteishuoltajuudessa olevat nahkakoirani, Nemi ja Pusu, tulivat hoitoon, joten sain riittävän hyvän syyn irrottautua tästä kuvauskoomasta. Viimeaikoina kaikki energiani on mennyt arjen pyörittämiseen ja syksyn pimeyttä vastaan taistelemiseen. Tarvitsin tällaista pientä kuvausprojektia todella. Onneksi ensiviikolle on taas uutta kivaa kuvattavaa luvassa.

Onneksi myöskin nämä valloittavan ihanat nahkakuulat ovat ilonani poikkeuksellisen pitkään, ainakin torstaihin asti. Vaikka meinaankin nukkuessani kuolla kuumuuteen, kun minulla on peiton alla molemmin puolin minipatterit, on kivaa kun ne nukkuvat vieressä. Muutenkin nämä harjakoirat ovat niin vekkuleita kavereita, että niiden täällä ollessa huomaan aina kaipaavani pikkukoiraa noiden isojen rinnalle, koska minulla on aina ollut sellainen. Tai ehkäpä kaipaan vain karvatonta lemmikkiä?

Kuvauksellisesti näissä kuvissa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Halusin tehdä jotain yksinkertaista ja tummaa, sekä kokeilla eräästä kuvasta bongaamaani valaisua, joka ei mennyt ihan putkeen, mutta opin taas virheistäni ja seuraavalla kerralla olen taas vähän viisaampi.

Infoa kuvista:

Kuvat: minä
Edit: minä
Mallit: Pusu ja Nemi
Assari: Fanny

Nemi

Pusu

Tarrakuva

Milla tuli Vaasaan jälleen kyläilemään ja napsittiin iltamme ratoksi kuva tarrastani nyt kun se on parantunut. Pääasia oli toki leikkiä Hannulta lainatuilla käsisalamoilla, joita tarvitsimme varsinaisesti aijemmin Sannista kuvattuun projektiin, josta Milla varmasti kertoo myöhemmin blogissaan tarkemmin.

Omat kuvailut on olleet tauolla inspiraatiovajauksen vuoksi, mutta vireillä on muutama idea jotka vaativat vielä hieman hiomista ennen toteuttamista. Syksyn pimeys on aina tällaista. Kyllä se into palaa sitten, kun tottuu taas tähän valon puutteeseen (tai saa jonkun kuningasidean).

Infoa kuvasta:

Kuva: Milla
Malli: minä
Edit: minä
Assari: Sanni

Punahilkka

Red Riding Hood

Nämä kuvat kävin  ottamassa edellisellä Tampereen reissullani ihastuttavasta Johannasta ja hänen hienosta Emmi -tammastaan. Punahilkka -teema oli Johanna toiveena ja tämähän sitten toteutettiin satumaisen kauniissa metsämaisemassa. Meillä piti olla mukana "susikin", mutta se ei valitettavasti päässytkään tulemaan kuvauksiin, joten meidän piti pärjätä kolmestaan.

Tällaiset kuvaukset ovat helppoja ja vaivattomia toteuttaa silloin, kun kuvauksen kohde on todella panostanut kuvauksiin. Johanna oli tehnyt itselleen upean viitan, sekä löytänyt ylleen satuteemaan sopivan asun. Hevonen oli valmiiksi harjattu kiiltäväksi ja kaikki sujui hyvin ja aikataulussa. Tällaisen kuvauskeikan tekisi mielellään toistekin.

Kiitos Johannalle mukavista kuvaushetkistä!