keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kun mieli herää, mutta raato jatkaa unia

Viimeyönä "pääsin" pitkästä aikaa kokemaan yhden ehdottomasti v-mäisimmistä heräämisen muodoista, eli unihalvauksen. Siinä makasinkin sitten hyvän tovin (toki todellisuudessa kyse oli varmasti vain parista minuutista, mutta se tuntui ikuisuudelta) selälläni, pystymättä liikkumaan. Onneksi en saanut riesakseni harhoja tms vaan sain tyytyä pelkästään voimakkaaseen ahdistukseen ja pelkoon. Kun vihdoin sain itseni ruumiillisestikin valvetilaan, seurauksena oli kunnon tärinä, jonka vuoksi minulla onkin nyt sitten niska, hartiat ja selkä aivan jumissa. Ei kiva, en tykkää, enkä toivoisi tuollaisia kokemuksia edes pahimmalle viholliselleni. On oikeasti todella kammottavaa kun et voi liikuttaa edes sormenpäätäsi vaikka kuinka kovasti yrittäisit.

Onneksi aivoni päättivät lopun yötä hemmotella minua kauniilla kuvilla kunhan sain ensin itseni uudelleen tainnutettua unimaailmaan. Aamulla kellon vaativa herätysääni ottikin sitten ekstrakovaa päähän. Olisin mieluusti vielä kellunut noissa unimaailman ihmeissä (ja ei, näitä unia en jaa teidän kanssanne koska tahdon säilyttää edes jonkinlaiset arvokkuuden rippeet). Herätessäni minulla soi päässä Within Temptationin kappale All I need. Sitä olenkin sitten kuunnellut tässä päivän mittaan suunnilleen non-stoppina pitääkseni mielikuvani mahdollisimman elävinä. Pitänee siirtyä taas dekkareiden ja jännityskirjallisuuden maailmaan ennen kuin minusta tulee ihan pehmo.

Ne (onnelliset), jotka eivät tiedä mikä on unihalvaus, voivat lukea aiheesta ensialkuun vaikkapa TÄÄLTÄ .

tiistai 27. syyskuuta 2011

Killin monet kasvot

Ei ole helppoa olla valokuvaajan lemmikki. Saattaa joutua kuvauskokeiluiden uhriksi vastoin omaa tahtoa. Tosin näissä kuvauksissa eläimiä ei vahingoitettu, vaan Killi oli enemmän kuin mielellään valokeilassa huomion keskipisteenä.


Grau!

Saalistaja

Päivisin "mamin kultamussukkasöpöliini"...

...öisin katujen säälimätön kuningas.

"WTF?!"

"Et voi olla tosissas..."

"Kiitos tästä nöyryytyksestä. Kun sä nukahdat yöllä, tukehdutan sut karvoihin..."

Blogitunnustus

Sain Anniinalta blogitunnustuksen. Kiitos!

Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Suosikkiväri: Violetti, vihreä ja musta
2. Suosikkieläin: Kirahvi
3. Suosikkinumero: 8
4. Suosikki alkoholiton juoma: Kahvi
5. Facebook vai Twitter: Facebook (ainakin vielä tänään, katsotaan parin päivän päästä uudestaan)
6. Intohimosi: Ensin pitäisi varmaan määritellä mikä lasketaan intohimoksi. Suhtaudun moniinkin asioihin ns. intohimoisesti, joten tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Vastaan kuitenkin, että suklaa.
7. Saada vai antaa lahja? Tykkään antaa lahjoja.
8. Suosikkikuvio: Avain
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai
10. Suosikkikukka: Lilja

Laitan tunnustuksen (vain) seuraaville:
Life, Music & Photography
Käsi joka kameraa heiluttaa

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kirpparilla kuultua

Kävin eilen lepuuttamassa mieltäni kirppiskierroksella. Tavoitteenani oli metsästää itselleni kenkiä, mutta enhän minä niitä tietenkään löytänyt. Yhdet kiilapohjanilkkurit jäivät vähän mieltä kaihertamaan, mutta rehellisyydennimissä en ole valmis maksamaan kahdeksaa euroa kirppiskengistä. Pihi? Ehkä vähän. Löysin kuitenkin itselleni kivat nahkahousut, vanhat olivatkin jo lähes käyttökelvottomat.

Parasta antia tällä reissulla oli kuitenkin erään nuoren parin käymä keskustelu. Mies tutkiskeli autostereota sillä aikaa kun hänen tyttöystävänsä hypisteleli vaatteita vastapäisen hyllyn luona.

"Kato tässä olis autostereo. Eikä olis kalliskaan."
Nainen mulkaisee miestä ja autostereota.
"No ei se toimi."
Mies näyttää hivenen hölmistyneeltä hetken, mutta kysyy sitten kuitenkin hivenen huvittuneena:
"Mistä sä päättelet että se ei toimi."
Tässä kohtaa nainen jo vähän hermostuu ja tiuskaisee:
"No SIKS kun se on VANHA! Et osta!"

Mikä perustelu! Ihan sanattomaksi vetää. Ihan katsomatta tämä nainen tiesi, ettei kyseinen autostereo toimi ja että se on vanha. Jestas mitä kyykyttämistä. Perusteluksi ostokiellolle olisin ymmärtänyt esimerkiksi sen, ettei ole varaa, tai kysymyksen siitä tarvitaanko moista laitetta. Tässä ja monessa muussakin vastaavassa tapauksessa vain ei pohjimmiltaan taida olla kyse siitä mihin on varaa, vaan siitä kuka vie valssia.

Nyt pieni tietoisku: Seurustelukumppanisi ei ole koira tai käsilaukku. Toista ihmistä ei voi omistaa, ei miestä eikä naista. Jos haluat käskyttää ja hallita hanki sitten vaikka se koira. Näitä "johtajuusongelmia" näkee turhan usein parisuhteissa. Jokainen tosin varmasti jossain määrin syyllistyy näihin, mutta joillekin yksilöille toisen ihmisen hallinta tuntuu olevan elämän edellytys. Jestas. Miksi, oi miksi, pitää pelata jotain kummallisia valtapelejä toisten ihmisten kustannuksella ja vieläpä niiden, joista välittää eniten?

Oikea vessa

Kuulun siihen ihmisryhmään, jotka tykkäävät lukea tekstejä vessojen seinistä. Lutakossa eksyin juurikin oikealla tekstillä varustettuun vessaan:



Aamen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ansa ja Anssi - Part I - Ulkokuvat

Oh wau! Olen saanut jopa jotain kuvia aikaiseksi. Ihan ensin kuitenkin hehkutan PAIN:n perjantaista keikkaa. WAU! Oli niin mahtavaa etten sanotuksi saa. Pieni kirkuva fanityttö melkein heräsi sisälläni. Fiilis oli käsinkosketeltavan upea ja biisit tempaisivat mukaansa uskomattomalla teholla, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Tämä tyttö nautti keikkaelämyksestä pvc-hameeseen ja pvc-korsettiin verhoiltuna täysin siemauksin. Tilaan lisää tällaista, kiitos! Hyvänä lisänä keikkanautintoon oli ehdottomasti maailman ehkäpä kaunein basisti (vaikkakin yleensä basistit eivät ole "mun juttu".) Kiitokset onnistuneesta illasta pitää myös lähettää Ikelle, Minnalle, Piialle ja Villelle. Oli mahtavaa! Koska uusiksi?

Niin niitä kuvia... Melkein jo unohdin. Hyvinkään tehotiimi, eli Monica enkkuterriereidensä, Ansan ja Anssin kera kurvasivat tänään luokseni kuvattaviksi. Anssi-vanhus (pian 15v), sekä oman arvonsa hyvin tunteva Ansa-neiti olivat mielenkiintoisia ja miellyttäviä kuvattavia, joskin nopeutensa ja mustan värinsä vuoksi myöskin haastavia. Tässä muutama kuva ulkona otetusta setistä.

Ansa

Ansa

Anssi patsastelee

Anssi esittää uskottavasti intialaista kulkukoiraa.

A-tiimi

Ansa

Anssi

Anssi

Ansa

Anssi

A-täti näyttää juoksemisen mallia

Ansa lähtökuopissa

torstai 22. syyskuuta 2011

Kiirettä ja intoilua

Jälleen kerran syksyn kiireet pääsivät yllättämään. Tekemistä tuntuisi olevan vaikka muille jakaa. Olen laitellut koiria ja kuvia, kuvaillut jotain projekteja, treenaillut koirien kanssa ja välillä on pitänyt käydä töissäkin. Huh!

Nyt aion kuitenkin pyhittää loppuviikon hauskanpidolle. Huomenna suuntaan tieni kohti Jyväskylää ja tanssisali Lutakkoa, jossa iki-ihana tanssiorkesteri, PAIN, saa oikein luvan kanssa tempaista minut irti tästä todellisuudesta. Kiitos tack. Tätä olenkin odottanut ja hehkuttanut jo ties kuinka kauan. (Syvimmät pahoittelut kaikille niille ihmispoloille, jotka ovat joutuneet minua kuuntelemaan viimeiset viikot. Lupaan ettei tämänkaltainen intoilu toistu. Ainakaan ihan heti...)

Päivän positiivisuuspläjäyksenä sanottakoon, että minullapas onkin tänään perjantai ja huomenna vietän rattoisasti KESÄLOMAA (yksi päivä, vautsi vau!). Sunnuntaina palaankin sitten jo takaisin "sorvin ääreen", tosin en toimistolle, vaan kameran taakse.

Tulkaahan tutut morjestamaan jos näätte minut Lutakossa hortoilemassa. Itse kun en koskaan näe ketään tai huomaa yhtään mitään. (Tästäkin pahoitteluni asiasta "kärsineille") 

torstai 15. syyskuuta 2011

Sataa, sataa ropisee...

Niinpä niin. Joka päivä vain sataa, sataa, sataa, sataa ja on harmaata. Ainoata mielekästä puuhaa tällähetkellä olisi käpertyä sohvalle viltin alle lukemaan kirjaa, juomaan kaakaota ja syömään suklaata. Oi kuinka ihanaa se olisikaan.

Viimepäivinä olen saanut vain ja ainoastaan huonoja uutisia. Kummallista, että kaikki ikävät asiat sattuvat aina samaan aikaan. Eilen tuntui siltä, että taivas tippuu niskaan.Onneksi se fiilis meni ohi, ainakin osittain. Onko se sitten niin, että tällaisten ikävyyksien suman jälkeen voi toivoa ja odottaa jotain hienoa, ihanaa ja parempaa ajanjaksoa? Itse olen hieman skeptinen tämän ajatusmallin suhteen, mutta yritän muistuttaa itseäni tästä mahdollisuudesta joka päivä. Eihän sitä tiedä jos vaikka kävisi niin, että kun sitä tarpeeksi kauan itselleen hokee, se toteutuu.

Valopilkkuna tähän sateiseen syksyyn on ehdottomasti kovaa kyytiä lähestyvä PAINin keikka Jyväskylän Lutakossa. Kaksi kappaletta lippuja on valmiina odottamassa, samoin kuin uusi, ihana Lip Servicen pvc kynähame. Äiti lupasi vielä niinsanotusti kruunata tunnelman tekemällä minulle kampauksen. Harkinnan alla on vielä se, yövynkö hotellissa vai ajelenko keikan jälkeen kiltisti takaisin S-järvelle. Siinäpä vasta pulma. Myöskään toisen lipun kohtalo ei ole vielä täysin selvillä. En vain millään malttaisi odottaa. Siitä on ihan liian kauan kun olen käynyt missään ulkoiluttamassa itseäni. Nyt voinkin sitten aloittaa aamujen laskemisen. Aamuja: 8

Tämä jatkuva sade todella latistaa mielialaa, eivätkä edes koirani tahdo mennä ulos. (Jaa mulla olikin puudeleita eikä palveluskoiria...) Siksipä tahdon referoida nyt "the Crow" leffasta tutun, hyvin optimistisen  lauseen:

"It can't rain all the time"

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Maanantaiaamun biisiavautuminen

Ei voi mitään, jotkut biisit vaan ärsyttävät enemmän kuin toiset. Tämä biisi erityisesti siksi, että kevyesti sivukorvalla kuunneltuna se kuulosti ihan siedettävältä rallatukselta, mutta tarkemmin kuunneltuna (virhe) särähti pahasti korvaan. Kyseessä on siis Stellan "Aamun kuiskaus".

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrät
kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten
tämänkin kuvan värität"

Joo, no, niinhän se toki on, mutta p*ska ei muutu paremman makuiseksi vaikka sen värjäisi pinkiksi. Ei siitä silti tule mansikkajäätelöä, vaikka se olisi nätimpää katsella. Toki omalla asenteella on väliä, mutta ei se vaan pelasta kaikkea ja turha sitä on kenellekään toitottaa. Ei se mitään auta.

" Mene edeltä kyllä se jää kantaa
ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa, sulje jo silmäsi" 


Eihän noin voi sanoa. Ei kai kukaan lähettäisi lähimmäistään jäälle edeltä?! Eihän? Onko tässä nyt tarkoitus rohkaista toveria vai sysätä se suoraan surman suuhun? Ja vielä silmät kiinni. Eikö ystävän kuuluisi kulkea rinnalla tai näyttää tietä, etenkin jos polku on vaikea tai pelottava? Vai olenko minä nyt ymmärtänyt jotain väärin?

En tiedä miksi tämä kappale ärsytti minua tänä aamuna ihan poikkeuksellisen paljon, että siitä piti päästä kirjoittamaan. Minua myös edelleen hämmentää, miksi tämä on ilmestynyt minun Spotify soittolistalleni? (Ella, tiedätkö tästä jotain?)



Qardian Almost Altar Boy






Miran kaunis dobberiuros Qardian Almost Altar Boy "Lex".

Onnittelut tuoreista lonkkatuloksista! A/A on aina mahtava juttu!

Close to the Sky



Tämä kuva, ja alla oleva biisi, on omistettu syksylle, asiaan kuuluvalle apeudelle, synkkyydelle, kesäisen luonnon kauniille kuolemalle ja lähestyvän talven kylmyydelle.


torstai 8. syyskuuta 2011

Valokuvausviikonloppu - Ike ja Aisuli

Pikavisiitti Saarijärven kauniissa maisemissa poiki muutaman kuvan rakkaasta ystävästäni Ikestä ja hänen islanninhevosestaan Aisulista.

Maastot joissa nämä kuvat otettiin ovat minulle todella rakkaita. Noissa metsissä olen kokenut elämäni parhaat hetket ja joskus mielessäni toivoisin, että voisin palata takaisin. Kuvat eivät koskaan kerro totuutta tuon paikan kauneudesta.

Kiitokset Ikelle kärsivällisyydestä kahden kuvaajan touhottaessa omiaan. =)









keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Valokuvausviikonloppu - Bad hair day

Millan kanssa toteutetun kuvausviikonlopun saldosta vielä muutama tähän. Seuraavaksi luvassa onkin sitten heppakuvia. Näiden kuvien photarointi on minun tekosiani. Lisää kuvia voitte käydä tsekkaamassa Millan blogista.






tiistai 6. syyskuuta 2011

Treenejä ja leivontaa

Netin puuttuminen on ilmeisesti aiheuttanut jotain käytöshäiriöitä, sillä innostuin eilen leipomaan (tätä ennen ehdin jo käydä salilla). Kokeilin hieman soveltaa vanhaa tuttua kaurakeksien reseptiä ja lisäsin joukkoon mustikoita. Tuli jopa ihan hyviä, vaikka itse sanonkin. Luulen kuitenkin, että tämä leipomisinto (leivoin viikonloppuna mustikkapiirakkaa) loppuu tasan siihen pisteeseen kun saan netin taas toimintakuntoon. Tai eihän sitä tiedä jos vaikka tosissani innostuisin.

Mustikkakaurakeksi

Eilen oli myös koirien treenauspäivä. Mira ja Sanna kurvasivat hopeanvärisillä farmareillaan dobberit takaluukussa meille, eikä aikaakaan kun jo löysimme itsemme tallaamasta pientä hakualuetta metsään. (Aivan ihanaa kun pystyy treenaamaan käytännössä kotipihassa).

Miran Lex on edistynyt huikeasti ja haukkui jo tottunein ottein piilossa olleet maalimiehet. Hyvä te! Sanna oli Kamun kanssa mukana ekaa kertaa. Täytyy myöntää, että tämä jyhjyäkin jyhkympi uros tuotti erittäin positiivisen yllätyksen toimintatarmollaan ja hoksottimillaan. Ekakertalaiseksi suoritus oli enemmän kuin kiitettävä.

No nuo minun apinani... Molemmilla oli jo lähtiessä intoa enemmän kuin kahdessa kylässä yhteensä. Saagalle tehtiin ensin pari helppoa piiloa. Ei voinut taas muuta kuin todeta, että koiraltani puuttuu itsesuojeluvaisto. Maalimies löytyi heti, mutta sen luokse piti yrittää mennä mm kiven läpi koska kiertäminen olisi kestänyt liian kauan. Eiköhän tuolla innolla pitäisi ihan hyvä hakukoira saada aikaan.

Siran kanssa tehtiin lyhyt kahden maalimiehen pelastushakuharjoitus ensimmäistä kertaa. Juuri alkaneista juoksuista huolimatta mammakoira suoritti tehtävän moitteitta. Sillä oli haju ensimmäisestä maalista jo ennen kuin lähetin sen matkaan. Toiselle maalille lähtö tuotti Siralle hieman hämmennystä, mutta se haihtui nopeammin kuin minä ehdin tehdä siitä ongelmaa ja Sannakin siis löytyi metsästä. Haukku oli molemmille maaleille vahvaa ja hyvää. Ihanaa, että Sira on oma-aloitteisesti keksinyt mennä maate haukkumaan. Ei tarvitse murehtia, että se menisi maalimiehen iholle asti.

Tänään olisikin sitten vuorossa viralliset pelastuskoiratreenit, meidän kohdalla ensimmäiset niin, että koirakin on mukana. Katsotaan kuinka mamma pelittää.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Edelleen vailla yhteyttä

Mahtavaa. Nettipimento kotioloissa siis jatkuu edelleen. Kummallista miten orpo ja eristäytynyt olo pienelle ihmiselle nykypäivänä tuleekaan ilman nettiä. Kauankohan tätä vielä mahtaa kestää? Minun tuurillani helkkarin kauan. Yhteyden tarjoava yritys lupasi eilen soitella minulle, mutta eipä kuulunut. Saattaa olla, että mikäli iltapäivään mennessä en kuule sieltä suunnalta mitään, minun kärsivällisyyteni alkaa olla jokseenkin koetuksella.

Maanantai ja nettiongelmat

No niinpä niin. Olen ollut koko viikonlopun kotona ilman nettiä. Ok, netti toimi viisi minuuttia silloin tällöin. Turhauttavinta ikinä. Ja toki Luurilla pääsi facen tarkistamaan, mutta eipä sillä kauheasti viitsinyt surffailla. Eli en päässyt päivittämään tänne mitään.

Millan ja minun valokuvausviikonlopun saldoja voitte käydä katselemassa Millan blogista. Minulla on muutama kuva valmiina myös odottamassa. Tylsyyksissäni photaroin jotain pientä. En oikeastaan edes tajua mihin tämä viikonloppu meni? En edes tehnyt mitään järkevää (paitsi leivoin mustikkapiirakkaa ja yritin siivota).

Jotain sentään sain aikaan: tilasin vihdoin liput Painin keikalle. Jotain mukavaa odotettavaa siis tälle syksylle. Jei! Vaatteetkin ko keikalle on jo katsastettu valmiiksi. Reipas minä! Normaalistihan panikoin vielä paria tuntia ennen lähtöä etten tiedä mitä laittaisin päälleni.

No joo, olipas taas turhia hölinöitä. Toivottavasti pääsen palaamaan illalla asiaan kuvien kera!

torstai 1. syyskuuta 2011

Blogihiljaisuutta

Pahoittelen tätä blogin hiljaisuutta. Kulunut viikko on ollut täynnä kaikenlaista, enkä ole ehtinyt edes ajatella kuvien pyörittelyä tai muutakaan järkevää.

Syksyn tullen on mukava hankkia itselleen kaikenlaista puuhaa, ettei liika vapaa-aika pääse yllättämään. Eilen hankin itselleni salikortin ja hoitohevosenkin sain itselleni hieman yllättäen. Siitä myöhemmin lisää. Siis siitä hoitohevosesta, salilla käynneistä hehkuttamista tuskin kukaan jaksaa lukea vaikka siitä voisinkin kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Kaikkea muutakin pientä puuhastelua olen aloitellut tälläviikolla joten siitä syystä hiljaiseloa tällä blogirintamalla. Lupaan kuitenkin loppuviikon aikana laitella rästiin jääneitä kuvia tänne, mm lisää materiaalia viime viikonlopun kuvailuista kertyneitä otoksia ja juttuja.